Digitaalisen median vuorovaikutus tapahtuu nykyään sellaisella vauhdilla, että välttämättä ihmisellä ei ole enää aikaa syventyä totuuden miettimiseen. Tämä nopea tempo aiheuttaa sen, että monille ei enää tunnu olevan väliä mikä on totta ja mikä ei.
Ihmiset tuntuvat olevan vähenevässä määrin kiinnostuneita totuuden selvittämisestä, kun kaikki ilmiöt ja tapahtumat etenevät niin nopeasti. Jos pysähtyy liian pitkäksi miettimään mikä on totta ja mikä ei, on riskinä jäädä jälkeen ympärillä tapahtuvasta. Siinä voi missata “sen hyvän jutun”, se menee ohi. Ja kun ei ole mukana siinä jutussa, ei ole mukana myöskään siinä yhteisössä mikä ympärillä on.
Haasteena on myös se, että ihmiset saattavat torjua tämän kritiikin vedoten omiin tunteisiinsa. He saattavat sanoa esimerkiksi: “Mutta kun minä pidän salaliittoteorioista, jätä minut rauhaan!” tai “Jos jokin tuntuu tarpeeksi uskottavalta, uskon sen, riippumatta totuudesta.” Totuuden sijasta “truthiness” tyydyttääkin nykyään yllättävän monia.
On huolestuttavaa, että tämä nopearytmisen internet-keskustelun dynamiikka on jo vuotanut politiikankin tasoille monissa länsimaissa. Keskusteluissa politiikan huipulla olisi kuitenkin syytä pitää kiinni faktapohjaisuudesta ja totuudellisuudesta, jotta päätöksenteko ja yhteiskunnan kehitys perustuvat tietoon eikä vain näennäiseen “truthinessiin”.
Tottuminen digitaalisen median nopeaan virtaan ja totuuden hämärtymiseen voivat luoda syvälle juurtuneita käyttäytymismalleja, jotka ovat vaikeita murtaa. Ihmiset ovat tottuneet saamaan välitöntä tyydytystä ja vahvistusta omille näkemyksilleen ja uskomuksilleen sosiaalisen median alustoilla. Tämä välitön palkitseminen voi muodostaa vahvan sitoumuksen totuuden sijasta “truthinessiin”, eikä meitä ihmisiä ole luonnostaan varustettu huomaamaan sellaista, varsinkin jos se tuntuu hyvältä.
Tulevaisuudessa tämän ilmiön on odotettava vain laajenevan. Yhteiskunnan kannalta olisikin kriittisen tärkeää kehittää keinoja, jotka palkitsevat totuuden selvittämisestä jo nyt. 10 vuoden päästä voi olla jo liian myöhäistä. Tämä tapahtuu todennäköisimmin eniten kulttuurin kautta, mutta yhteiskunnallinen aloite olisi saatava takaisin somejäteiltä ensi töiksemme. Oleellista on, miten käytämme tai muokkaamme näitä välineitä kannustamaan meitä tekemään moraalisia valintoja ja luomaan pohjan keskusteluille, joissa totuudenmukaisuus on oletettua ja toivottua.
On tärkeä kysymys siitä, kuinka voimme vakuuttaa ihmiset siitä, että digitaalisen median nopeatempoiset vuorovaikutusmallit voivat todella vaikuttaa pitkäaikaisesti yhteiskuntaan ja yksilöihin. Tämä vaatii syvempää ymmärrystä siitä, miten informaation välittyminen ja sen vastaanottaminen vaikuttavat ajatteluun, päätöksentekoon ja sosiaalisiin suhteisiin.
Ihmiset tulevat myös vastustamaan muutosta ja pelkäämään sitä, josta suuri osa varmastikin johtuu siitä että nykyisille käytännöille on yllättävän huonosti tarjolla vaihtoehtoja. Onkin tärkeää että pystymme vakuuttamaan ihmiset muutoksen tarpeellisuudesta käyttämättä negatiivisia vaikutuskeinoja, jotka saavat aikaan vain puolustusreaktion.
Tottumukset ja käyttäytymismallit muuttuvat hitaasti. Tarvitaan aikaa ja pitkäjänteistä työtä, jotta voimme muuttaa kulttuuria ja normeja siten että ihmisillä on selkeämmät insentiivit ottaa asioista selvää mututuntumalta vetämisen sijaan. Tämä vaatii sitoutumista sekä yksilöiltä että yhteiskunnan instituutioilta.
Tämän blogikirjoituksen tekoon on käytetty tekoälyä välivaiheissa. Lopullinen kirjoitus on täysin ihmisen oikolukema sekä korjaama. Huom. Yhtäkään stokastista papukaijaa ei vahingoitettu tämän tekstin työstämisen aikana, vaikka puolet niistä heitettiinkin roskakoriin!
Gimulnautti 